L-jengi kotisivuille

Laitan L-jengin Misstep´sin kotisivuille ja myös omistajien nimet sekä asuinpaikan. Jos joku ei halua noita tietoja näkyville, ottakaa yhteyttä.

Tuuli-äiskä tyttärineen omaan kotiin

Nyt Tuuli-äiskä lähti omaan kotiinsa Ylistaroon Sirpan perheeseen ja mukaan lähti äitinsä kaveriksi tummin pennuista  selkätyttö Misstep´s Lazzarella "Usva". Usva on heidän kolmas Misstep´s, ensimmäinen oli Oonan tyttö FI Tva Misstep´s Earthquake "Wiima".

Hupasa huomio

Tänään oon huomannu, kun noita tekstiviestejä on pukkaillu, jotta pennut reagoi siihen ääneen, saattavat siis umpiunesta herätä sen kuullessaan. Mutta sehän kuulostaakin aika lailla tuplavihellykseltä :) Vaan antaa tulla vaan tekstareita, ainakin toistaseks kuulumiset ollu niin hyviä, että mukava niitä on saada. Kyllä kait nuo ipanatkin tässä oppivat erottamaan tekstarin ja pillin äänen.

Ensimmäinen tytöistä omaan kotiin

Neljäs ja viimeinen omaan kotiin lähtijä tänään oli niskatyttö Misstep´s Lollipop "Viivi", josta tuli Kaisan ja Santerin koiruus. He asuvat Jyväskylässä, joten toivon mukaan tapaamme Viiviä aika useinkin, treenien ja muun hauskanpidon merkeissä.

Kolmaskin poika omaan kotiin

Kolmantena lähti Akaalle Suvin ja Juhan toiseksi koiruudeksi, Suvin harrastuskaveriksi niskapoika Misstep´s Lionheart "Leimu". Leimu on jo Suvin kolmas Misstep´s; ensimmäinen oli Oonan poika "Zorro" Misstep´s Dazzle ja tuo Leimun "isoveikka" on Tuiskun poika "Lumo" Misstep´s Intermezzo.

Toinen poika lähti omaan kotiin

Selkäpoika Misstep´s Locomotion "Masi" lähti Pirkkalaan Teijan perheen lemmikiksi, Teijan ja Johanna-tyttären harrastuskaveriksi. Heillä on myös toinen kultainen Fiona ja kaksi kissaa. Aiemmin perheessä oli Tuiskun poika "Väpä" Misstep´s Jobbyjobber, josta joutuivat valitettavasti luopumaan alle kolmevuotiaana tapaturman takia. Toisen tyttären Paavo-labradorista Masi saa varmaankin usein riehumiskaverin.

Ensimmäinen lähtijä

Ensimmäisenä lähti häntäpoika Misstep´s Lamborghini Pirjon koiruudeksi tuohon ihan lähelle Vaajakoskelle. Pirjolla on myös Oonan poika Fin Mva Misstep´s Eavesdropper "Peetro" kohta 14 vee ja suomenajokoira "Morris". Pirjo on innokas metsästäjä eli tällä Nemo-nimen saaneella poitsulla on oikeita lintukoiran töitä isona, ja runsaasti :)

Valmiina omaan kotiin lähtemään

 Nyt on huomenna lähtevät pojat ja niskatyttö pesty ja puunattu. Aika mukavasti pesuun suhtautuivat, ja fööniäkään ei pelänny kukaan. Kaikki muutkin olisivat ehdottomasti halunneet pesuhuoneeseen ja kiljuivat portin takana,  jo pestyt myös, eli mikään kauhea kokemus ei eka kunnon puleeraus selvästikään ollu. On ne nyt  ihanan puhtaita. Toivottavasti ovat vielä huomennakin..
 Niin ja ne rekisteripaperit oli tänään postilaatikossa, eli nekin saatte rekisteröityjen rotukoirienne mukaan.

On ne uteliaita

Rekisteröityjä rotukoiria

Arvelin, että kyllä niitten rekisteripaperien saamisen kanssa menee nyt aikaa, niin etteivät millään viikonlopuksi ehdi, kun jouduin laittamaan isän omistajan hyväksynnän kirjepostissa, sillä tietty juuri eilen oli kotinettiyhteydessäni häikkää päivällä, kun sen postissa sain ja meinasin skannata pentueilmoituksen liitteeksi. (netti sitten onneksi illalla taas toimi :) Tino-iskän sukutaulun olin ehtinny laittaa OmaKoira- ilmoituksen liitteeksi jo aiemmin. Ja yllätys yllätys, nyt oli viesti sähköpostissa, että rekisteröinti on valmis ja laittavat paperit postiin jahka olen maksannu laskun OmaKoirassa. Jos yleensä ennen on moitittu kennelliittoa hitaudesta ja milloin mistäkin, niin nyt kyllä saavat kiitokset minulta.
Nyt kun Tino-iskän sukutaulu näkyy KoiraNetissä pääsi kattelemaan tämän pentueen sukusiitoskertoimiakin ja eipä ainakaan pääse moittimaan liiallisesta sukusiitoksesta, kahdeksassakin polvessa vaan 0,86%.

Hankintalistalle oma lammas...

Ei, en tarkoita näitä pentuja, vaikka karvaisia ovat, niin tuskin kauhean kiharakarvaisia tulevat olemaan ( näin toivoo varmaan ainakin Suvi :)  Vaan kyllä teidän varmaan täytyy vielä hankkia pennuille omat niskatyynylampaat, joitten päällä ottaa torkut, kyllä ne niin paljon tuosta tuntuu tykkäävän. Milloin siinä nukkuu yksi, siinä keskellä olevassa mukavassa kolossa, välillä päälle on ahtautunnu lähes koko porukka. Tämä on siis alkujaan ihmisten niskatyyny, mutta Tuiskullehan se sitten päätyi ja Tuulistakin se on selvästi meidän paras lelu, varmaan onkin teille kaikille sitä täällä käydessänne esitelly. Itseasiassa tämä on jo meidän toinen lammas, sen ekan olin jo niin monta kertaa paikannu, että ostin lopulta uuden ja valmiiksi harmaan. Ipanoille se päätyi Tuulin toimesta, ja meinasin sen ottaa pois ennen kuin on ihan pissanen, mutta enhän mä sitten raaskinnu, kun siihen heti niin tykästyivät.

Haukotteleva niskatyttö ja häntäpoika.

Hetken päästä myös selkäpoika tuli seurueeseen.

Ja onhan teillä isot pahvilaatikot odottamassa, niihin on hyvä purkaa puruinnostusta ja samalla siinä on mukava maja.

Ipanat identifioitu

Nyt on ipanoilla sirut niskassa ja sen myötä viralliset nimet, eli nyt loppu sen jahkaamiseni niiden kanssa.

Niskapoika=Misstep´s Lionheart
Häntäpoika=Misstep´s Lamborghini
Selkäpoika= Misstep´s Locomotion
Niskatyttö=Misstep´s Lollipop
Häntätyttö=Misstep´s Lemondrop
Selkätyttö=Misstep´s Lazzarella
Merkitön tyttö=Misstep´s Lapislatsulia

Tuo ulkolainen isä saattaa nyt hidastaa rekisteröintiprosessia niin, etten ehdi ehkä saada papereita ennen luovutusta, muutenhan se hoituisi nykyään tosi nopeasti netissä OmaKoirassa. Luottanette kuitenkin koiruuksia hakiessanne, että paperillisia rotukoiria niistä tulee ja pistän paperit sitten postissa perässä, jos eivät ehdi tällä viikolla.

Poseerauksia

Aamulla vaakkutreeniä ja illemmalla sitten poseerauksia. Semmosia dual purposia nämä.
Toiset ovat edukseen enemmän kuin viikon takaisissa kuvissa ja toiset päinvastoin.
Mutta näin meidän kesken, minusta ovat kaikki aikas hyvännäköisiä ipanoita ;)

Niskatyttö

Häntätyttö

Selkätyttö

Merkitön tyttö

Niskapoika

Häntäpoika

    

Selkäpoika

Vaakkutreenit

Näytinpä ipanoille nyt vaakkua yksitellen etupihalla, ja äitinsä lapsia ovat eli kaikkien mielestä se oli ihana. Ihan kaikki eivät osanneet sitä vielä kantaa, mutta se ei nyt oleellista tässä vaiheessa, eikä kaikista kyllä kuvissa sitä parasta tyylinäytettä, kun tumpelon kuvaajan kuvat epäonnistu, mutta jonkunlaiset tässä kuitenkin jokaisesta. Ei meinannu muuten siitä kiljumisesta sisällä tulla sitten loppua treenin loputtua, kun olisivat halunneet uudestaan.

Niskapoika osas melkein heti oikeat nouto-otteet.

Häntäpojastakin vaakku oli ihana. Sen kantamisesta en vaan saannu kunnon kuvia.

Selkäpoika kiljui sisällä pisimpään, kun olis halunnu takas "treenamaan".

Niskatyttö osas jo aika hyvän nouto-otteen.

Häntätyttö toi linnun minulle, mutta harmittavasti noutokuvat eivät onnistuneet.

Selkätyttö teki pisimmän lenkin lintu suussa umpihangen kautta,
eikä pudonnu saalis kertaakaan. Sillä kyllä lintu jymähti tiukimmin suuhun,
joten sille ei ainakaan, jollei muillekaan, tarvinne vaakkua vähään aikaan näyttää.

Ihana oli vaakku Merkittömänkin tytön mielestä.

Äiskä leikkii

Tähän asti Tuuli on lähinnä kestänny ipanoitten leikkimiset itsellään, mutta nyt se on hoksannu, että näittenhän kanssa on ihan kiva leikkiä :) Johan mä aattelinkin, että kumma jos noin leikkisä koira ei pentujensa kanssa rupea leikkimään.

Yleisön pyynnöstä viime perjantaiset poseerauskuvat

"Niskatyttö"

"Häntätyttö"

"Selkätyttö"

"Merkitön tyttö"

"niskapoika"

"Häntäpoika"

"Selkäpoika"

Äitinsä poika :)

Hyvin maistu unet poitsulla tässä asennossa. Mutta se onkin Tuulin poika, ja Tuulillahan tuntuu olevan joku ylimääränen sarana niskassa, kun se edelleen saa kepeesti takaraivon aika lailla selkärankaan kiinni.

Äiskä komentaa

Ei tuo Tuuli onneks sentään oo ihan vapaan kasvatuksen kannattaja, vaikka sitä vähän pelkäsin. Hyvähän se on oppia, ettei isoille koirille ihan mitä vaan saa tehdä. Kun poitsu repi sitä sitkeesti korvasta, niin sanohan se sille, ei nyt kauheen kovaa sanaa, mutta jotain sellaista kuitenkin.                                                                                                                                  
Huomatkaa muuten uusi hieno tuunattu vaaleanpunainen Minnie Mouse- haalari, siitä ei ainakaan vielä houndinin lapsetkaan päässy tissille, siitä vanhasta venyneestä jo pääsivät, joten äiskä viihtyi nyt jo pitempään lastensa kanssa.

Ekaa kertaa ulkona

Päästiin ekaa kertaa hetkeks pihalle vähän niinkuin viisiviikkoispäivän kunniaksi, ja hyvinhän me heti siellä paineltiin, vaikka kummallisen upottavaa olikin. Ja kakkoja jo osattiin sinne tehdä.

Ja löytyhän sieltä jo mielenkiiintoista maisteltavaa.

Tästä ipanat ei tykkää....

...mutta Tuuli kyllä tykkää puserosta, kuten kaikki aiemmat äiskäkoirani tässä vaiheessa. Se ei ole vielä innostunnu lapsosten kanssa leikkimään, mutta kun saa viettää aikaa niitten kanssa ilman, että tarvii koko ajan paeta maitobaariin pyrkijöitä, alkanee lähiaikoina leikkimäänkin jälkikasvunsa kanssa.

                                                                           

Ipanoitten reviiri laajeni

Tänään lapsoset pääsivät jo keittiöönkin ja äkkiä sen ottivat omakseen. Nyt on jo testattu listat,sähkörasiat, verhot yms. Ja voi sitä riemua, kun pääsee kunnolla kirmaamaan. Kuvasinpa sitten lyhyen filminpätkän, kun ekan kerran pillitin ipanat pesuhuoneesta keittiöön syömään. Katselin sitten myöhemmin sitä tässä koneella, kun lapsoset oli taas sammunnu, ja kohta rupesin ihmettelemään, mitä ne nyt vielä alko touhuta. Kuulivat tietty pillityksen koneelta ja kovasti etsivät missä sitä ruokaa on! Pitihän sitä sitten äkkiä vähän kuivia nappuloita lattialle heittää, etteivät koe itseään petetyksi. 

    

                                           

Houndini-äiskä

On se kyllä varsinainen houndini tuo Tuuli, ja ehkä nuo houndinin lapset on myös auttannu äiskäänsä. Laitoin nimittäin Tuulille töihin lähtiessäni ekan kerran puseron päälle, kun tainnu innostua lapsiaan imettämään vähän turhan usein, ne saavat jo kuitenkin kolme ateriaa nappulaa, niillä nimittäin on nyt painot noussu aikamoista vauhtia. Tai Tuulille taitaa lähinnä käydä niin, että sen mennessä pennun kakkaa siivoamaan( sen homman hoitaa kyllä edelleen kiitettävästi), käy niin että ipanat vaan tulee tissille, ja kyllähän ne tulee, jos vaan maitobaari on auki. No, äsken töistä tullessani, ei tuolla äiskällä ollu puseroa ollenkaan, vaan se oli pesuhuoneen lattialla. Lapsoset siis varmaankin auttaneet äiskäänsä kauheella hingulla tissejä ettiessään. Ehjä se oli, eikä ollu edes ne nauhat auki, jolla olen puseron hännän alta sitonnu, eli miten ihmeessä se on siitä onnistunnu pujottautumaan. Onhan se tietty käytössä vähän venynny, sama pusero oli jo äidillään Viivillä tässä vieroitusvaiheessa ja Tuulilla olen pitänny sitä kovemmilla pakkasilla manttelin alla.
Olis ollu mielenkiintosta nähdä miten ne sen teki!

Ensimmäinen yli laidan...

...eikun portin, kun oikein roikkuivat siinä kiljuen nälkäänsä, kun tulin kotiin. Tosin hyviä yrityksiä on ollu aiemminkin, mutta osunnu olemaan kädet vastaanottamassa kiipelijän. Neiti oli hyvin pian kyllä sitä mieltä, että oikeastaan hän haluaa takas toisten luo, ei tämä vapaus niin kivaa ollukaan (vielä).

Ja juu, kiljuivat portilla :(. Ja minä kun kuvittelin ja toivoin, että nämä ovatkin hiljaisempaa porukkaa kuin aiemmat pentueet. Äitinsäkin kun on noin hiljainen; Tuulihan tuntuu ihan mykältä mun omiin hurttiin verrattuna. Vaan tais olla turha toivo, ainakin porukassa tyhmyys tiivistyy tai ääni kovenee. Aattelin kyllä yrittää opettaa näille, ettei ruokaa saa kiljumalla; aamullakin seisoin aika pitkään nurkan takana ruokakupit kourassa ennen kuin ääni hiljeni niin, että tarjoilu saattoi alkaa. Pillityksellä tottakai, eli luoksetulopillitysopettelu on hyvällä mallilla jo kuten aiemmillakin pentueilla tässä iässä.

.

Kaikki pennut varattu

Mukavasti tuli pentukyselyjä, kun laitoin vapaana olevan tytön GR:n pentuvälitykseen viikko sitten, ja nyt on sitten neljännellekin tytölle löytynyt hyvä koti ihan täältä Jyväskylästä :)
 Tervetuloa Misstep´s-jengiin Santeri ja Kaisa!

Melkein neliviikkoisten elämää

Ei oo helppoa tämä pystybaarissa juominen, mutta kyllähän meiltä isoilta koiruuksilta tämäkin homma luonnistuu.

Ja kohta me tän portinkin yli päästään.
Marjan huom. tuo äiskäparka ei meinannu uskaltaa hypätä korkeamman portin yli pesuhuoneeseen, pelkäs selvästi lasten jäävät jalkoihin, ja kun jäi siihen arpomaan, ehti ipanat varmasti siihen portin taakse, joten mun piti pistää tämä pentulaatikon laita ylösalaisin portiksi, saas nähdä kuinka pitkään pitää ipanat takanaan.

Rötkylät

On ne aika isoja rötkylöitä jo :)
Isoin poika painaa 1,8kg ja pienin tyttö 1,55kg
eli painot on syntymästä jo enemmän kuin nelinkertaistunnu.

Ensimmäinen lisäruoka

Kylläpäs meillä nyt näitä uusia asioita. Perjantaina Marja työnsi suuhun jotain kummallisen makusta mömmöä( suom huom. matolääke), sitten eilen muutettiin tänne suureen maailmaan, vaikka ei tää nyt enää niin suurelta tunnu, ja nyt  saatiin tämmöstä mössöä tarjottimelta, ja heti kyllä tiedettiin mitä sille tehdään.

Ja lopuks pestään toistemme naamat.

Muutto "suureen maailmaan" eli pesuhuoneeseen

Marja toi meidät äsken pentulaatikosta tämmöseen suureen maailmaan, on tässä ihmettelemistä.

Hyvä paikka tämä taitaa olla, kun ruokahuolto tuntuu toimivan kuten pentulaatikossakin.
Tää maitobaari vaan alkannu käydä entistä ahtaammaksi.

Pienet sylikoirat

Kuva nyt ei kovin hyvä ole, mutta laitanpa kumminkin, kun ipanat tulivat ekan kerran ja heti porukalla mun syliin, kun istuin äsken pentulaatikkoon. Tähän asti ovat olleet suloisia pieniä eläimen lapsia, mutta nyt alkavat olla jo selvästi pieniä koiria, kyllä niistä ihmisen parhaita ystäviä tulee <3

Puren sua korvasta

Tähän asti pennut on lähinnä reagoinnu tuntoaistilla refleksinomaisesti "maitoa,maitoa", mutta nyt niillä alkaa olla jo selvästi älyllisempää toimintaa,  ja ne reagoivat ympäristöön muutenkin. Eilen huomasin ensimmäisen kerran, että reagoivat ääniin eli lepertelyyni ja näköaistikin niillä alkannu kehittyä. Sisaruksiinkin on nyt ruvettu ottamaan vähän kontaktia, siis pientä leikin opettelua, puremalla tietty, mitenkäs muuten pienet koiranpennut :) 

2-viikkoiset maitobaarissa

Laitetaanpa taas tää perinteinen tasaviikon maitobaarikuva, niin näette kuinka ipanat on kasvannu.

Huomaatteko mitä uutta ipanoilla?

Poikain pallerot

Nyt kun nuo ipanat ovat enemmän innostuneet selällään köllöttelemään, tulipa mieleeni kokeilla tuntuisko pojilla jo pallerot, ja väittäsin että kaikilla kolmella kaksi kappaletta löytyi jo :). Harvemminhan niitä tässä iässä vielä kokeillaan, eivätkä välttämättä ole vielä laskeutuneetkaan. Mutta kyllähän meidän pojilla! 

Kävelyharjoituksia

Ipanat on alkaneet nyt harjoitella kävelyä, maha pysyy ilmassa välillä jo useamman askeleen ajan.  Eikös ole aikas vetävä askel tällä neidillä?