...eikun portin, kun oikein roikkuivat siinä kiljuen nälkäänsä, kun tulin kotiin. Tosin hyviä yrityksiä on ollu aiemminkin, mutta osunnu olemaan kädet vastaanottamassa kiipelijän. Neiti oli hyvin pian kyllä sitä mieltä, että oikeastaan hän haluaa takas toisten luo, ei tämä vapaus niin kivaa ollukaan (vielä).
| Ja
juu, kiljuivat portilla :(. Ja minä kun kuvittelin ja toivoin, että nämä
ovatkin hiljaisempaa porukkaa kuin aiemmat pentueet. Äitinsäkin kun on noin
hiljainen; Tuulihan tuntuu ihan mykältä mun omiin hurttiin verrattuna.
Vaan tais olla turha toivo, ainakin porukassa tyhmyys tiivistyy tai ääni
kovenee. Aattelin kyllä yrittää opettaa näille, ettei ruokaa saa
kiljumalla; aamullakin seisoin aika pitkään nurkan takana ruokakupit
kourassa ennen kuin ääni hiljeni niin, että tarjoilu saattoi alkaa.
Pillityksellä tottakai, eli luoksetulopillitysopettelu on hyvällä
mallilla jo kuten aiemmillakin pentueilla tässä iässä. |
| | . |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti